Ilmastonmuutoksen myötä kasvava tietoisuus resurssien käytöstä ja hiilijalanjäljestä ulottuu myös softan tekemiseen (ks. esim. GreenICT hanke: https://tieke.fi/hankkeet/greenicthanke/). Niin kuin aina, asia, jota hypetetään paljon, sisältää myös paljon epämääräisyyttä ja tulkinnanvaraisuutta, ja vasta ajan mittaan konkretia ja uudet käytännöt korvaavat hypen. Pahimmillaan hype on keinotekoista (Abrahamson, 1996), ja robustien käytäntöjen ja mallien kehittäminen onkin keskiössä kun hypesta erotellaan jyvät akanoista. Tämä pätee myös vihreään siirtymään ohjelmistokehityksessä.
Vihreä siirtymää siis ei tapahdu pelkästään julistamalla ja kriisitietoisuutta lisäämällä, vaan tarvitaan käytännön muutoksia. Muutos itsessään ei kuitenkaan ole tae asioiden menemisestä oikeaan suuntaan: kuten ohjelmistokehityspuolella hyvin tiedetään, voidaan tehdä isoja muutoksia ja havaita että asiat menivätkin huonompaan suuntaan (vertaa esim. kaikki epäonnistuneet ohjelmistoprojektit). Jotta voidaan arvioida muutoksen vaikutusta ja suuntaa, ja jopa tehdä ohjaavia toimenpiteitä, on tärkeää, että muutoksen tekemistä ja tuloksia mitataan. Tämä vanha totuus pätee myös ohjelmistokehityksen vihreään siirtymään.
Pitää siirtyä puheista tekoihin, ja toimivien vihreän siirtymän mittarien laatiminen on erittäin tärkeä askel kohti muutosta ja sen hallintaa.
Ohjelmistokehityksen vihreitä mittareita on pohdittu jo jonkin aikaa, ja asiaa on käsitelty useammassakin tieteellisessä julkaisussa. Esim. Bozzelli, Gu ja Lago (2013) kokosivat kirjallisuuskatsauksessaan 96 erilaista vihreään ohjelmistokehitykseen liittyvää mittaria. He jaottelivat löytämänsä mittarit kuuteen eri ryhmään:
- energia (energy),
- suorityskyky (performance),
- käyttö (utilization),
- talous (economic),
- käyttö/energia (performance/energy) ja
- saastuminen (pollution).
Suurin osa heidän löytämistään mittareista kohdistui energiaan (48 mittaria), kun taas saastuttamiseen liittyviä mittareita löytyi vain yksi.
Tuoreempiakin tutkimuksia löytyy, esimerkiksi vuonna 2020 julkaistiin Ergashevan ja muiden (2020) tekemä kirjallisuuskatsaus energian käytöstä ohjelmistoissa. Tässä tutkimuksessa löytyi 169 energiatehokkuuteen liittyvää mittaria, jotka tekijät luokittelivat kuuteen eri ryhmään:
- kovat mittarit (hard metrics), energian kulutus fyysisillä mittareilla
- koodimittarit (code metrics), lähdekoodin analyysiin liittyvät mittarit
- ajon aikaiset mittarit (run-time metrics),
- epäsuorat mittarit (indirect metrics), erilaisiin energiatehokkuusmalleihin liittyvät mittarit
- prosessimittarit (process metrics), sovelluskehittämisen prosessiin liittyvät mittarit
- muut
Näistä sovelluskehittämiseen vahvasti liittyy koodimittarit (suurin ryhmä) ja prosessimittarit, joka oli pienin ryhmä, ja kirjoittajat nostivatkin esiin tarpeen kehittää sovelluskehittämisprosesseihin liittyviä mittareita.
Muitakin kiinnostavia artikkeleita aiheesta löytyy. Mitään konsensusta ei ole kuitenkaan vielä syntynyt, eikä vihreän siirtymän mittarit ole laajassa käytössä ohjelmistokehityksessä. Asia on liian tärkeä jätettäväksi tutkijoiden työpöydälle, vihreän siirtymän mittareista pitää saada keskustelua myös käytännön ohjelmistokehitystyötä tekevien keskuudessa.
Työpaja torstaina 8.9. klo 13.00 – 15.00:
https://www.sytyke.org/huippuseminaari/#ohjelma
Kannattaa katsoa myös Green Software Foundationin sivut:
https://greensoftware.foundation/