Mittarit kuntoon, vihreä siirtymä!

Ilmastonmuutoksen myötä kasvava tietoisuus resurssien käytöstä ja hiilijalanjäljestä ulottuu myös softan tekemiseen (ks. esim. GreenICT hanke: https://tieke.fi/hankkeet/greenicthanke/). Niin kuin aina, asia, jota hypetetään paljon, sisältää myös paljon epämääräisyyttä ja tulkinnanvaraisuutta, ja vasta ajan mittaan konkretia ja uudet käytännöt korvaavat hypen. Pahimmillaan hype on keinotekoista (Abrahamson, 1996), ja robustien käytäntöjen ja mallien kehittäminen onkin keskiössä kun hypesta erotellaan jyvät akanoista. Tämä pätee myös vihreään siirtymään ohjelmistokehityksessä.

Vihreä siirtymää siis ei tapahdu pelkästään julistamalla ja kriisitietoisuutta lisäämällä, vaan tarvitaan käytännön muutoksia. Muutos itsessään ei kuitenkaan ole tae asioiden menemisestä oikeaan suuntaan: kuten ohjelmistokehityspuolella hyvin tiedetään, voidaan tehdä isoja muutoksia ja havaita että asiat menivätkin huonompaan suuntaan (vertaa esim. kaikki epäonnistuneet ohjelmistoprojektit). Jotta voidaan arvioida muutoksen vaikutusta ja suuntaa, ja jopa tehdä ohjaavia toimenpiteitä, on tärkeää, että muutoksen tekemistä ja tuloksia mitataan. Tämä vanha totuus pätee myös ohjelmistokehityksen vihreään siirtymään.

Pitää siirtyä puheista tekoihin, ja toimivien vihreän siirtymän mittarien laatiminen on erittäin tärkeä askel kohti muutosta ja sen hallintaa.

Ohjelmistokehityksen vihreitä mittareita on pohdittu jo jonkin aikaa, ja asiaa on käsitelty useammassakin tieteellisessä julkaisussa (lähteet tähän). Esim. Bozzelli, Gu ja Lago (2013)  kokosivat kirjallisuuskatsauksessaan 96 erilaista vihreään ohjelmistokehitykseen liittyvää mittaria. He jaottelivat löytämänsä mittarit kuuteen eri ryhmään:

1. energia (energy),
2. suorityskyky (performance),
3. käyttö (utilization),
4. talous (economic),
5. käyttö/energia (performance/energy) ja
6. saastuminen (pollution).

Suurin osa heidän löytämistään mittareista kohdistui energiaan (48 mittaria), kun taas saastuttamiseen liittyviä mittareita löytyi vain yksi (ja sekin enemmänkin toimitusketjusta johtuvia hiilipäästöjä).

Tuoreempiakin tutkimuksia löytyy, esimerkiksi vuonna 2020 julkaistiin  Ergashevan ja muiden (2020) tekemä kirjallisuuskatsaus energian käytöstä ohjelmistoissa. Tässä tutkimuksessa löytyi 169 energiatehokkuuteen liittyvää mittaria, jotka tekijät luokittelivat kuuteen eri ryhmään:

1. kovat mittarit (hard metrics), energian kulutus fyysisillä mittareilla
2. koodimittarit (code metrics), lähdekoodin analyysiin liittyvät mittarit
3. ajon aikaiset mittarit (run-time metrics),
4. epäsuorat mittarit (indirect metrics), erilaisiin energiatehokkuusmalleihin liittyvät mittarit
5. prosessimittarit (process metrics), sovelluskehittämisen prosessiin liittyvät mittarit
6. muut

Näistä sovelluskehittämiseen vahvasti liittyy koodimittarit (suurin ryhmä) ja prosessimittarit, joka oli pienin ryhmä, ja kirjoittajat nostivatkin esiin tarpeen kehittää sovelluskehittämisprosesseihin liittyviä mittareita.

Muitakin kiinnostavia artikkeleita aiheesta löytyy (ks. esim(Johann et al., 2012; Calero, Bertoa and Moraga, 2013; Abdullah et al., 2015; Dahab et al., 2016; Debbarma and Chandrasekaran, 2016; Gurbuz and Tekinerdogan, 2016)) .  Mitään konsensusta ei ole kuitenkaan vielä syntynyt, eikä vihreän siirtymän mittarit ole laajassa käytössä ohjelmistokehityksessä. Asia on liian tärkeä jätettäväksi tutkijoiden työpöydälle, vihreän siirtymän mittareista pitää saada keskustelua myös käytännön ohjelmistokehitystyötä tekevien keskuudessa.

Tule siis Sytykkeen huippuseminaariin keskustelemaan aiemmista löydöksistä ja erityisesti vaikuttamaan siihen, miten työtäsi jatkossa mitataan!

Työpaja torstaina 8.9. klo 13.00 – 15.00:

https://www.sytyke.org/huippuseminaari/#ohjelma

Kannattaa katsoa myös Green Software Foundationin sivut.

https://greensoftware.foundation/

Mainitut lähteet:

Abdullah, R. et al. (2015) ‘A Systematic Literature Review of Green Software Development in Collaborative Knowledge Management Environment’, International Journal of Advanced Computer Technology, 4(1), pp. 63–80. Available at: http://ijact.org/volume4issue1/IJ0410057.pdf.

Abrahamson, E. (1996) ‘Management fashion’, Academy of Management Review, 21(1), pp. 254–285. doi: 10.5465/AMR.1996.9602161572.

Bozzelli, P., Gu, Q. and Lago, P. (2013) A systematic literature review on green software metrics, VU University. Amsterdam. Available at: https://research.vu.nl/ws/portalfiles/portal/910331/SLR+GreenMetrics.pdf.

Calero, C., Bertoa, M. F. and Moraga, M. Á. (2013) ‘A systematic literature review for software sustainability measures’, in 2013 2nd International Workshop on Green and Sustainable Software, GREENS 2013 – Proceedings, pp. 46–53. doi: 10.1109/GREENS.2013.6606421.

Dahab, S. et al. (2016) ‘A learning based approach for green software measurements’, in MEGSUS 2016: 3rd International Workshop on Measurement and Metrics for Green and Sustainable Software Systems, CEUR-WS, pp. 13–22.

Debbarma, T. and Chandrasekaran, K. (2016) ‘Green measurement metrics towards a sustainable software: A systematic literature review’, 2016 International Conference on Recent Advances and Innovations in Engineering, ICRAIE 2016. doi: 10.1109/ICRAIE.2016.7939521.

Ergasheva, S. et al. (2020) ‘Metrics of energy consumption in software systems: A systematic literature review’, in IOP Conference Series: Earth and Environmental Science, pp. 0–10. doi: 10.1088/1755-1315/431/1/012051.

Gurbuz, H. G. and Tekinerdogan, B. (2016) ‘Software metrics for green parallel computing of big data systems’, in Proceedings – 2016 IEEE International Congress on Big Data, BigData Congress 2016, pp. 345–348. doi: 10.1109/BigDataCongress.2016.54.

Johann, T. et al. (2012) ‘How to measure energy-efficiency of software: Metrics and measurement results’, 2012 1st International Workshop on Green and Sustainable Software, GREENS 2012 – Proceedings, pp. 51–54. doi: 10.1109/GREENS.2012.6224256.

Kirjoittajasta

Altti Lagstedt (FT, DI) toimii yliopettajana Haaga-Helia ammattikorkeakoulussa. Hänen asiantuntemuksensa liittyy tietojärjestelmien kehittämismenetelmiin, ohjelmistokehitykseen ja liiketoimintaprosessien digitalisointiin, joista hän on kirjoittanut useita akateemisia ja käytännön julkaisuja. Hän on tutkinut digitaalista transformaatiota ja digitalisaatiota eri näkökulmista ja eri toimialoilla keskittyen ensisijaisesti liiketoiminnan ja tietojärjestelmien kehittämismenetelmien yhteensovittamiseen.